Hevosharrastajissa on suuria eroja sen mukaan, mitä he hevosten kanssa tekevät ja miten tavoitteellista harrastaminen on. Jos harrastus on ratsastamista maastossa kerran viikossa, riittävät huomattavasti vaatimattomammat varusteet kuin jos harrastaa valmennuksessa kouluratsastusta.
Vaatimattomimmankin ratsastajan välttämättömät varusteet
On asioita, joista hevosharrastaja ei voi tinkiä ja niistä ensimmäinen on kunnollinen kypärä. Se on välttämätön turvavaruste, jota ilman järkevä ihminen ei kiipeä ratsaille eikä rattaille. Kypärän tulee istua hyvin päähän ja sen tulee mielellään olla hevosurheiluun suunniteltu. Kypärä tulee vaihtaa uuteen, jos se pääsee putoamaan korkealta kovalle alustalle, kuten betonilattialle, tai jos olet kerrankin lyönyt sen kanssa pään vaikkapa kiveen.
Kypärään liitettävä leukasuoja ei ole yhtä välttämätön, mutta lisää kyllä ratsastajan turvallisuutta. Se sekä suojaa leukaa, että auttaa kypärää pysymään hiukan paremmin paikoillaan. Etenkin pienille ratsastajille voi suositella myös leukasuojaa.
Kun puhutaan ratsastajan turvallisuudesta, ei sovi unohtaa turvaliivejä, jotka suojaavat pudotessa ratsastajan selkärankaa ja kylkiluita. Etenkin esteitä ratsastettaessa turvaliivi on tärkeä suojavaruste, sillä puomin päälle pudotessa selkärankaan tulee helposti vaurioita. Jopa halvaantumisriski on todellinen. Pieniä lapsia ei tulisi lainkaan päästää ratsaille ilman turvaliivejä, mutta on myös kilparatsastajia, jotka vakavasta putoamisesta selvittyään ovat siirtyneet kilpailemaan tämä varuste yllään.
Ratsastus vaatii oikeat jalkineet
Ratsastukseen sopivissa jalkineissa on totisesti valinnan varaa. Mukavimpia ovat nahkaiset ratsastussaappaat, mutta ihan tavallisilla kumisaappaillakin ratsastaminen onnistuu, kunhan niissä vain on erillinen kanta eikä tasapohjaa. Milloinkaan ei pidä ratsastaa paljain jaloin tai tasapohjaisilla jalkineilla jalustimia käyttäen, sillä jalka voi tällöin pudotessa solahtaa jalustimen läpi, mistä seuraa vakava vaaratilanne.
Ratsastusjalkineisiin ja sitä kautta omaan mukavuuteen kannattaa sijoittaa hiukan rahaa, jos aikoo ratsastaa kutakuinkin säännöllisesti. Lyhytvartiset ratsastuskengät, jodhpurit, saa jo muutamalla kympillä, ja niiden kanssa käytettävät ratsastussäärystimet eli chapsit halvimmillaan vain parilla kympillä.
Jos taas aikoo myös puuhastella hevosten parissa tallissa, kannattaa sijoittaa kunnollisiin tallikenkiin. Tallissa on aina liukastumisvaara ja aina voi myös käydä niin, että hevonen astuu varpaille. Mukavaan harrastukseen tulevan pitkän ja tuskien täyteisen tauon voi helposti ennaltaehkäistä suojaamalla jalkansa aisan mukaisesti. Parhaiten se onnistuu tallikengiksi suunnitelluilla jalkineilla, joissa on turvakärjet.
Ratsastusasu ja ratsastajan asusteet
Ratsastajan asulla ei ole väliä, jos ei olla menossa kilpa-areenoille eikä hevonen arvioi ratsastajaansa vaatetuksen, vaan otteiden mukaan. Vain housuilla, sukilla ja käsineillä on käytännöllisiä ominaisuuksia, jotka on hyvä ottaa huomioon.
Ratsastushousuissa on kolme keskeistä ominaisuutta, joista ei kannata lähteä tinkimään. Housuissa ei saa olla paksuja saumoja haara-alueella eikä sisäreisillä, sillä kovat saumat aiheuttavat ratsastajalle pahoja hiertymiä. Samasta syystä housujen täytyy istua niin hyvin, ettei ratsastajan ja satulan väliin jäävälle alueelle jää hiertäviä ryppyjä. Kolmas tärkeä seikka on pito hevosen selässä istuttaessa, sillä jos housut ovat hyvin liukkaat, muuttuu ratsastaminen hankalaksi. On sama, tuleeko pito nahkapaikoista vai silikonipinnoitteista, pääasia, että ratsastaja ei luisu helposti vinoon satulassa.
Ratsastussukissa oleellista on, että ne pysyvät hyvin ylhäällä ja istuvat hyvin saappaan alla. Lyhyillä sukilla ratsastaminen ei ole yhtä mukavaa kuin pitkillä polvisukilla. Parhaissa sukissa on kireämpiä vyöhykkeitä, jotka pitävät sen paikallaan ja estävät sitä valumasta saappaaseen.
Ratsastuskäsineissä täytyy olla kunnollinen pito. Se saatetaan jälleen saada aikaan nahkaa tai silikonia käyttäen. Toppahanskoissa ja lapasissa, jotka on tarkoitettu ratsastamiseen tai ohjastamiseen, on pikkurillille oma erillinen sormensa, sillä näin ohjasote säilyy, kun ohja pääsee kulkemaan pikkurillin ja nimettömän välistä.
Raippa on varsin tavallinen ratsastajan varuste, mutta ei aivan välttämätön. Villissä lännessä ei juuri ratsastettu raippa kourassa ja siellä ratsastuksen taito olikin hiottu huippuunsa.
Kilparatsastajan varusteet
Kilparatsastaja tarvitsee luokkansa sääntöjen mukaiset varusteet. Niitä on kaikkia mahdoton käydä tässä läpi, mutta varsin tavallista on, että kilpailuissa tarvitaan ratsastustakki, vaaleat ratsastushousut, saappaat ja solmuke. Takin alla saa käyttää turvaliiviä ja alle 22-vuotiaan ratsastajan tulee käyttää kypärää. Hanskojen tulee tavallisesti olla takin väriset tai vaaleat.
Poniluokissa säännöt ovat vapaammat ja ratsastaja saa käyttää lyhytvartisia ratsastuskenkiä eikä hänellä tarvitse olla takkia. Löysää pusakkaa ei kouluratsastuksessa saa koskaan käyttää, sillä tuomareiden tulee voida nähdä ratsastajan asento esteettömästi.
Raviohjastajan varusteet
Myös raviohjastaja tarvitsee ehdottomasti kypärän. Se on varuste, jonka laadusta ei kannata tinkiä. Toinen välttämätön suojavaruste on laadukkaat ajolasit, jotka suojaavat silmiäsi esimerkiksi hevosen kavioiden heittelemiltä kiviltä. Myös selkä- ja niskasuojia on saatavilla ja niiden käyttöön ottamista kannatta harkita. Aloitteleville ohjastajille voi suositella niitä ilman muuta.
Ohjastaja tarvitsee ennen muuta säänmukaisia vaatteita harjoitteluun ja erikseen vaatteet kilpailuihin. Alusvaatteisiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä hengittävät ja lämpimät alusvaatteet tekevät olon huomattavan mukaviksi etenkin, kun välillä tulee hiki ja välillä taas pitää odotella paikallaan istuen. Myös kunnolliset ajokengät ovat tärkeät, sillä pohjissa pitää olla riittävä pito ja kenkien tulee mahdollistaa jalkojen hyvä asento.