Hevosta on käytetty aina ratsuna, niin kauan kuin ihminen on hevosen kesyttänyt. Nykyään autot ovat korvanneet hevosen arjen liikkumisessa, mutta harrastus- ja kilpatoiminnassa hevosia on nykyäänkin tuhansia ja taas tuhansia. Pelkästään Suomessa hevosalalla työskentelee kymmenisen tuhatta henkilöä.
Ratsastaminen on ihmisen liikkumistapa hevosen selässä istumalla. Tämä on tuhansia vuosia vanha liikkumiskeino ja siitä on vasta myöhemmin kehittynyt yksi hevosurheilun muodoista sekä suosittu harrastus. Ratsastuksessa ratsastaja hallitsee hevosta niin sanottuja apuja käyttämällä, esimerkiksi painoa vaihtamalla tai jaloillaan painamalla. Hevonen on koulutettu ymmärtämään pienistä merkeistä mitä sen, milloinkin odotetaan tekevän. Se osaa käskystä muuttaa kulkemaansa nopeutta, vaihtaa askellajia, kääntyä, pysähtyä ja hypätä.
Ratsastuksessa miehet ja naiset ovat samassa sarjassa
Ratsastus voidaan jakaa karkeasti kahteen eli lännenratsastukseen sekä eurooppalaistyyliseen ratsastukseen. Laukkaurheilua ja hevospooloa ei yleensä lasketa mukaan näihin kategorioihin, vaan ne ovat aivan erillään niistä. Olympialaisissa kilpaillaan kouluratsastuksessa, esteratsastuksessa sekä kenttäratsastuksessa, mutta kansainvälisiä kilpailuja järjestetään myös lännenratsastuksessa, matkaratsastuksessa, valjakkoajossa, vikellyksessä sekä vammaisratsastuksessa.
Ratsastus on yksi niistä harvoista urheilulajeista, joissa miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Jostain syystä kuitenkin kaikki huippuesteratsastajat ovat pääsääntöisesti miehiä, kun taas naiset hallitsevat huipputason kouluratsastussijoja.
Kaikki rodut eivät sovi aloittelijoille
Arabianhevonen eli arabi on täysiverinen hevosrotu, joka on nimensä mukaisesti kotoisin Arabian niemimaalta. Tämä on maailman vanhimpia rotuja ja sitä on käytetty paljon muiden rotujen jalostuksessa. Jalostuksessa on aina pyritty kestävyyteen, rohkeuteen ja voimakkuuteen, on haluttu saada ankeissa ja ankarissakin autiomaaoloissa toimeentuleva käyttörotu – ja samalla tästä on jalostunut ehkä maailman kaunein ja kuvauksellisin hevosrotu, jonka olemus henkii arvokkuutta, herkkyyttä ja älykkyyttä.
Englannintäysiverinen on hevosrotu, joka polveutuu sekä englantilaisista että itämaisista hevosroduista ja kehitettiin Britanniassa jo 1600-luvulla. Tämä rotu on yksi maailman nopeimmista ja se kilpaileekin menestyksekkäästi laukkakilpailuissa. Se on hoikka ja pitkäjalkainen, hieman jopa hontelo ja väriltään useimmiten ruunikko, mutta myös mustia, kimoja ja rautiaita englannin täysverisiä on olemassa. Säkäkorkeus näillä hevosilla on normaalisti 152 sentin ja 173 sentin väliltä. Luonteeltaan nämä hevoset ovat hyvin herkkiä ja säikkyjä. Ratsastajan on oltava jo hieman kokeneempi, aloittelija ei yleensä näiden kanssa pärjää.
Friisiläinen on Friisinmaalta kotoisin oleva rotu ja yksi vanhimmista eurooppalaisista roduista. Se on kehitetty jo keskiajalla ritareiden ratsuksi ja nykyään se on useimmiten ratsuhevonen. Friisiläisessä on piirteitä sekä lämmin- että kylmäverihevosesta, mutta yleensä se lasketaan mukaan lämminverisiin. Hevosen säkäkorkeus on noin 150-170 cm ja väriltään se on aina musta. Sen jouhet ovat tuuheat ja yleensä hieman kiharat. Friisiläinen sopii monelle ratsastajalle, sillä on mukava ja ystävällinen luonne.
Hannoverinhevonen eli hannoverilainen on saksalainen ratsuhevonen. Se on saksalaisista roduista tunnetuin ja yleisin. Hannoverilainen on väriltään aina yksivärinen, se on vahva ratsu ja ulkonäöltään hienostunut. Luonteeltaan hevonen on rauhallinen ja tasainen sekä sopii monenlaiseen ratsastuskäyttöön. Aiemmin hannoverinhevosta käytettiin myös ajo- ja työhevosena, mutta nykyään lähinnä ratsuna. Rotu on erityisen suosittu kouluratsastuksessa. Jalostuksessa se on ollut myös paljon käytetty rotu, sitä on käytetty esimerkiksi oldenburginhevosen ja reininhevosen kehitykseen sekä syntyyn.
Rotujen taustalla hauskoja tarinoita
Lipizzanhevosen nimi tulee slovenialaisesta Lipizzan siittolasta. Tämä rotu tunnetaan siitä, että Wienin espanjalainen ratsastuskoulu käyttää ainoastaan lipizzanhevosia. Hevonen on aina kimo, ja se syntyy mustana tai tummanruskeana. Säkäkorkeudeltaan lipizzanhevonen on noin 150-160 senttinen. Tämän rodun hevonen kehittyy hitaasti mutta on pitkäikäinen, se voi hyvinkin olla ratsuna vielä yli 20-vuotiaana. Hevonen on luonteeltaan tasapainoinen ja rauhallinen ja se on erityisen sopiva estehevoseksi. Tämä rotu ei ole erityisen nopea, joten minkäänlaisissa nopeuskilpailuissa se ei yleensä pärjää.
Andalusianhevonen on kotoisin Espanjan Andalusiasta ja sen syntyyn ovat vaikuttaneet muun muassa berberihevonen ja arabianhevonen. Andalusianhevonen on sitten taas puolestaan vaikuttanut esimerkiksi lipizzanhevosen kehitykseen. Säältään andalusialainen on yleensä noin 150-160 cm ja väriltään useimmiten kimo, joskus ruunikko tai harvimmin musta. Luonteeltaan se on tasainen ja kiltti sekä se liikkuu hyvin ketterästi ja sirosti. Andalusianhevosia kasvatetaan Espanjan armeijan siittoloissa ja valtio valvoo kaikkea hevoskasvatusta.
Pohjolan hevosrodut
Norjanvuonohevonen on pienikokoinen mutta sitkeä sekä voimakas norjalainen hevosrotu. Sen tunnistaa helposti sen vaaleankellertävästä väristä ja mustavalkoisena sojottavasta harjasta, joka on jo viikinkien ajoista saakka leikattu pystyyn niin, että sen keskellä olevat mustat jouhet tulevat hyvin näkyviin. Hevonen on rungoltaan tiivis ja vahva ja se sopii hyvin ratsuhevoseksi vaikeisiinkin maasto-olosuhteisiin. Temperamentiltaan vuonohevonen on rauhallinen, rohkea ja lujatahtoinen. Kooltaan vuonohevonen on pieni, säkäkorkeus on noin 130-150 senttiä.
Suomenhevonen on ainoa suomalainen alkuperäisrotu. Hevonen on luonteeltaan pystyvä ja luotettava ratsu, se on kooltaan ja luonteeltaan erittäin sopiva kaiken tasoisten ja -ikäisten ratsastajien käyttöön. Ratsulinjaiset suomenhevoset ovat kevyempiä ja pidempikaulaisia, näin ollen sitä on helpompi hallita ratsastettaessa ja sen kanssa on helpompi työskennellä. Myöskin luonteeltaan ratsut poikkeavat jonkin verran ravureista, ratsun ollessa eloisampi ja virkeämpi.