Raviurheilulla on hyvin vanhat perinteet, sillä hevosilla on ajettu kilpaa niin kauan kuin hevonen on kesytetty kotieläimeksi. Varsinaisen raviurheilun perinteet ulottuvat 1700-luvulle, jolloin Yhdysvalloissa alettiin ajaa ravikilpailuja. 1800-luvulla raviurheilua harrastettiin jo ympäri maailman. Suomessakin lajia on harrastettu jo 1900-luvulta lähtien, sillä ensimmäiset Kuninkuusravit ajettiin vuonna 1924. Modernin muotonsa raviurheilu Suomessa sai pääosin 1960-luvun alussa, jolloin lämminverihevosten kilpailut tulivat osaksi lajia.
Suosittu laji
Laji on maassamme varsin suosittu ja sillä on yli 800 000:n vuotuinen katsojamäärä raviradoilla. Katsojamäärillä mitaten se onkin Suomen suosituin urheilulaji heti jääkiekon jälkeen. Kilpailuja järjestetään vuosittain 560, joten katsottavaa riittää joka päivälle.
Tarkat säännöt
Raviurheilun säännöissä määritellään tarkoin, minkälaisia varusteita saa käyttää ja toisaalta, minkälaisten varusteiden käyttö on kielletty. Säännöt ovat tiukat ja niiden noudattamatta jättäminen saattaa johtaa hylkäämiseen. Sääntöjen tarkoituksena on luoda kaikille samanlaiset mahdollisuudet kilpailla ja se, että hevoselle ei aiheuteta kipua tai vammoja.
Käytettäviä varusteita tarkkaillaan kattavasti. Lähdön järjestäjä, kilpailun eläinlääkäri ja valjakkotarkkailija tarkastavat jokaisen kilpailijan valjastuksen sekä varusteet ennen kilpailua. Mikäli kiellettyjä tai muuten epätavallisia varusteita havaitaan, kilpailueläinlääkäri raportoi niistä Suomen Hippokselle. Varusteiden on oltava paitsi laillisia, myös siistejä ja oikein asennettuja. Oikeiden varusteiden käyttö parantaa hevosen ajettavuutta.
Sallittuja varusteita
Kilpailusääntöjen mukaan hevosen tulee käyttää kuolaimia. Niitä on hyvinkin monenlaisia, mutta niiden on kaikkien oltava hyväksyttyjä malleja. Yleisin malli on nivelkuolain. Periaatteena on, että ne eivät saa aiheuttaa kipua hevosen suuhun. Niissä ei saa olla teräviä reunoja ja niiden mukana saa olla korkeintaan kaksi niveltä. Ohjat tulee kiinnittää kuolaimeen soljella, ei pikalukolla.
Kitarautaa käytetään tukemaan hevosen päätä sekä pitämään sitä oikeassa asennossa. Se on obersekki-niminen osa, jota käytetään pitämään hevosen pää optimaalisessa asennossa. Kitaraudan tulee olla sopiva ja oikean muotoinen, sillä muuten se aiheuttaa vahinkoja hevosen suussa.
Martingaali on myös varuste, joka estää hevosta nostamasta päätään liikaa. Kyseessä on remmi, joka menee eläimen päästä sen etujalkojen väliin. Pään asennon korjaamiseen käytetään myös päätankoa hevosilla, joilla on taipumus ravata vinossa.
Hevosen hännän saa sitoa kärreihin kiinni, kunhan sitä ei sidota häntäruodosta. Sitomiseen tulee käyttää nahkahihnaa. Selkäloimea voi käyttää myös kilpailuissa, kunhan se on sopivan kokoinen eikä pääse liehumaan. Ajovitsan mitat on myös tarkoin määritelty. Se saa olla enintään 125 cm pitkä ja painaa enintään 120 grammaa.
Varusteet, joita tarkkaillaan
Obersekin kireyttä tarkkaillaan ja mikäli eläinlääkäri toteaa sen liian tiukaksi, hän voi määrätä sen asettamisen löysemmäksi. Nenäteippiä saa käyttää, mutta sen käytöstä tulee ilmoittaa kilpailujen eläinlääkärille.
Vuodesta 2016 lähtien on myöskin hevosen kengitystiedot ilmoitettava viimeistään kilpailupaikalla. Ajaminen ilman kenkiä voidaan kieltää. Kielto voi seurata myös, mikäli eläinlääkäri havaitsee kavioiden olevan liian kuluneet.
Kielletyt varusteet
Peilaavat silmälaput eivät ole sallittuja, mutta kahta päätankoa ei myöskään saa käyttää. Myöskin piikkien käyttö niissä tai muissa varusteissa, kuten ohjissa tai apuaisoissa, on kielletty. Hangon, joka estää hevosta painamasta leukaa kaulaa vasten, käyttö ei myöskään ole sallittua ravikilpailuissa. Hevosen turpaa ei myöskään saa peittää millään varusteilla eikä eläintä saa myöskään estää näkemästä suoraan eteenpäin.
Kuolaimia on olemassa monenlaisia ja monen kuolaintyypin käyttö on kielletty. Ohessa lista vaihtoehdoista, joiden käyttö ei ole sallittua raviurheilussa.
- Miracle bit
- Vaijerikuolaimet
- Simpson-kuolaimet
- Kankikuolaimet
- Hackamore, joka tosin ei ole varsinainen kuolain
- Olympia-kuolaimet
- Epäsymmetrinen Järvsjöfaks
- Baucher-kuolain, tosin sen käyttö on sallittu monte-lähdöissä
Kilpakärryt
Raviurheilussa käytettävät kärryt ovat myös tarkkojen säännösten alaisia. Niiden kestävyys pitää testata, sillä niissä tulee olla valmistajan leima ja valmistusajankohta tulee myös merkitä niihin. Suurin sallittu kärryjen leveys on 175 senttimetriä.
Sääntöjen tarkkuutta ja pyrkimystä raviurheilun turvallisuuteen kuvaa hyvin se, että esimerkiksi mahdollisesti rikkoutuneita kärryjä ei saa korjata itse, vaan korjauksen saa suorittaa ainoastaan kärryjen valmistaja. Myös kaikenlaiset muunnokset kärryjen rakenteisiin ovat kiellettyjä. Taitamattomasti tehdyt muutokset saattavat heikentää niiden rakennetta ja siten vaikuttaa niiden turvallisuuteen. Poikkeuksen tekevät puiset aisat, jotka saa itse vaihtaa kärryihin valmistajan luvalla.
Pyörien pinnat tulee peittää läpinäkyvällä muovilla. Kärryihin ei myöskään saa kiinnittää muita mainoksia kuin valmistajan, omistajan tai hevosen nimet. Mainoskielto koskee kilpailussa käytettäviä kärryjä.
Säännöt määrittelevät turvallisuuden
Säännöt tähtäävät paitsi ohjastajien, myös hevosten turvallisuuteen ravikilpailuissa. Niinpä kaikki Suomessa kilpailevat hevoset täytyy rokottaa hevosinfluenssaa vastaan. Rokotukset merkitään eläimen kilpailupassiin, joka seuraa sitä eri kilpailuihin. Kilpailevilla hevosilla täytyy myös olla kilpailuvakuutus.
Raviurheilu on näyttävä laji, joka kerää paljon katsojia ja jossa järjestetään kilpailuja päivittäin jossain päin Suomea. Sen tarkkojen säännösten on tarkoitus tehdä kilpailuista turvallisia niin hevosille kuin ohjastajillekin. Käytettävät varusteet ovat tarkoin valvottuja ja on erittäin tärkeää muistaa, että kiellettyjen varusteiden käyttö saattaa johtaa kilpailuista hylkäämiseen.